Mexican restaurant and shrimps

Muistatteko miten valitin että meksikolainen ruoka ei ole hyvää. Perun sanani. Olen jo muutamaan otteeseen syönyt mahtavaa meksikolaista ruokaa ja yleensä täällä on aika hyvä valikoima kasvisruokia sekä mereneläviä. Viimeksi olimme ravintolassa nimeltä Los Bandidos de Carlos & Mickey's. Paikalla oli myös perinteinen meksikolainen bändi! Tsek the video!

Söin tomaatti-katkarapukeiton ja join kookosmargaritan. Pienen sellaisen. Paikka myy Texas size margaritoja myös, niitä ei saa ostaa kuin yhden per nenä... Ravintolan jälkeen pysähdyimme näköalapaikalle ottamaan muutaman kuvan El Pason valoista. Muistatteko miten aikaisemmin sanoin että El Paso on kauniimpi yöllä. Pidän sanani.

Los paredes son muy interesantes.

Lo se, es una margarita grande!

Mi sopa deliciosa.

La noche y las luces.

Hiking in Guadalupe and the dog.

Taas on aikaa vierähtänyt viime postauksesta, mutta se ei tietenkään tarkoita että olen mitään ei ole tapahtunut. Itseasiassa minulla on liika mitä haluaisin jakaa teidän kanssanne ja ehkä noin tuhat kuvaa, jotka (minun mielestäni) teidän tulisi nähdä. Aloitetaan nyt kuitenkin jostain eli minun Outdoor Adventure kurssini viikonloppuretkestä Guadalupe National Parkiin. Sitä ennen kuulette kuitenkin tarinan siitä miten lannalta haiseva koira eksyi Kristan ja minun huostaamme. 

Eräänä kauniina ja lämpimänä iltana minä en lähtenyt mukaan tanssimaan autiomaahan nuotion ympärille, koska olin todella väsynyt. Jäin kotiin ja luin kokeesee ja nukuin. Heräsin kuitenkin kello viisi yöllä siihen että joku puhui koirakieltä. Tiedättehän, sillä tavalla hieman lässyttäen, kuten vauvoillekkin puhutaan. Krista oli tuonut koiran talouteemme. Aluksi olin hämmentynyt, sitten olin hieman vihainen ja lopuksi rakastuin tähän eläimeen. Se oli jätetty autiomaahan, keskelle tietä, asetettuna huovalle. Entinen omistaja halusi ilmiselvästi eroon koirastaan, koska huopa oli heti pienen nyppylän jälkeen jota käytettiin hyppyrinä ajellessa jeepeillä. Koira oli niin peloissaan että se ei tietenkään jättänyt huopaa, joka oli ainoa tuttu juttu autiomaassa. He ehtivät kuitenkin väistää ajoissa. Seuraavana päivänä soitimme eläin suojeluun ja he tulivat hakemaan ystävämme pois. Koira oli todella kiltti ja totteli kaikkea mitä sanoimme. En tiedä miten tarina päättyy, mutta piikki on kuitenkin parempi kuin yliajetuksi tuleminen. Nyyh. 

Sitten patikkaretkeen eli iloisempii aiheisiin! Olen siis suorittanut täällä Outdoor Adventure kurssia, joka on ehkä siistein ikinä. Siihen kuuluu kaksi yötä kestävä retki ja puolet luokastamme lähti Guadalupen kansallispuistoon. Oli aika mahtava reissu. Saavuimme telttapaikallemme perjantaina noin kello kuusi illalla ja kokosimme teltat, avasimme oluet ja istuimme yhdessä iltaa suunnitellen seuraavan päivän patikointia. Tavoitteenamme oli kiivetä Texasis korkeimmalla huipulle. 

Lauantai aamuna keittelin meille kaurapuuroa, jonka söimme banaanin ja kaakaojauheen maustamana. Täytimme vesipullomme, teimme eväämme ja pakkasimme reppumme. Odotettavissa oli yhdeksän tunnin reissu, joten mukaan piti ottaa 3,5 litraa vettä per henkilö. Reppu siis painoi jonkin verran. Mutta mahtavat näköalat korvasivat hikisen (+30 c) patikoinnin. Kuvat kertovat enemmän kuin itse voin kuvailla!

Huippu saavutettiin! Kaikki ryhmästämme eivät päässeet huipulle asti, koska heillä ei ollut tarpeeksi vettä. Muutenkin huonosti varustautuneena reissu ei varmasti ollut kaikkein miellyttävin heille. Yhdellä oli muun muassa käsilaukku ja ei eväitä. Jaoimme kuitenkin vetemme ja ruokamme ja lainasin lippiksen sekä kannoin käsilaukun kiinnitettynä reppuuni. 

Minä ja Ko huipulla! 

Ryhmämme huipulla, oikealla keskellä opettajamme Dawn. 

Lounas pusikossa.

Palattuamme mailin alemmas pysähdyimme lounaalle varjoiseen paikkaan. Meillä oli leipää ja tonnikala-tomaattikastiketta sekä pähkinöitä. Saattoi olla että uupumus lisäsi aterian maukkautta muutaman asteen, koska saatoin ehkä sanoa että tämä on parasta mitä olen koskaan syönyt. Tai sitten jenkkiläinen tapa liioitella on vain tarttunut...

Palattuamme alas leiriin potkaisimme vaelluskengät jalastamme ja kirjoitimme reissupäiväkirjaa hetken. Kävimme myös "suihkussa" eli puhdistimme pintamme vauvapyyhkeillä. Valmistimme Kon kanssa nuudeli-illallisen: kasviskeittoa ja nuudeleita sekä vihanneksia. Taas maistui. Uni tuli yllättäen aika nopeasti, ehkä noin kahdessa sekunnissa.

Illallinen leirissä.

Hike number 2

 Sunnuntaina söimme aamiaista ja purimme leirin. Teimme pienen neljän tunnin vaelluksen lähimaastossa ja kävimme visitors centerissä. Mitä reissusta jäi käteen? Ei mitään fyysistä materiaa, mutta mahtavia muistoja ja palaneet olkapäät kylläkin.

Lopuksi, Sara jumppaa huipulla.

San Diego ja Spring Break

Älkää nyt tukehtuko mutta seuraavaksi tulee aika paljon kuvia ja tekstiä. Nimittäin minun ensimmäisestä Spring Breakistani San Diegossa ja Los Angelesissa. Aloitetaanpa alusta. Ensinnäkin, oli pitkällisen pohdinnan tulosta että päätimme lähteä Californiaan. Aikaisempina aikeinani oli lentää Kanadaan tai Meksikoon tai Miamiin. Mutta kustannus syistä ajoimme San Diegoon. Vuokrasimme tila-auton ja lähdimme matkaan 10.3 lauantai aamuna kello 7.00. Ensimmäiset tunnit autossa olivat hilpeitä, kuten yleensäkin matkoilla. Jännää, uutta ja kaikkea muuta kuin opiskelua tulossa -mielialoja oli havaittavissa.

Arizonassa satoi lunta kun ohitimme sen. Matka kesti noin 13 tuntia pysähdyksineen ja ruokailuineen. Söimme perinteisessä jenkkiläisessä dinerissa, jossa tilasin vihannespannun kananmunalla. Muuten ihan kiva mutta vihannekset uivat rasvassa. Söin sen loppuun kuten suomalaiset tekevät. Ei saa jättää ruokaa. Dinereiden yksi tunnusomaisimmista piirteistä on että tarjoilijat eivät anna sinun juomasi loppua kesken. Join varmaan kolme kuppia kahvia ennen kuin ehdin sanoa ei. 

Saavuimme varaamaani hostelliin illansuussa ja ensimmäinen homma oli etsiä parkkipaikka, mikä ei ole isossa kaupungissa kaikkein helpoin juttu. Kirjauduimme sisään värikkääseen hostelliimme, jossa oli kaikenlaista ja tasoista taidetta värikkäillä seinillä. Rakastuin tähän hostelliin heti, koska joka kulman takana oli jotain uutta nähtävää. Meillä tytöillä oli neljän hengen dormi, kuten myös seurueemme mieshenkilöillä. Suosittelen kyseistä hostellia jos joskus suuntaat San Diegoon. Meille tarjottiin myös paljon ilmaista ruokaa, juomaa ja neuvoja.

Seuraavana päivänä suuntasimme La Jollaan, jossa ystävämme serkku näytteli paikkoja ja saimme ensimmäisen maistiaisen merestä. Näimme muun muassa ehkä kaupungin kalleimman asunnon ja riippuliitäjiä, hengailimme rannalla ja söimme eväitä, kävimme paikallisessa yliopistossa kierroksella ja ajoimme takaisin keskustaan illalliselle. Jo ensimmäisenä päivänä ymmärsin että liikkuminen näin isolla porukalla on hankalaa. Mutta antoisaa, sitä oppii uusia puolia itsestäänkin kun pitää joustaa muiden mielihalujen mukaan. Koska vietimme lähes koko päivän yhdessä, oli minulle ainoa "pakopaikka" herätä hieman aikaisemmin ja juoda aamukahvi yksin. Kirjoittelin samalla pientä reissupäiväkirjaa tai juttelin muiden reissaajien kanssa. Kuulin monta kiinnostavaa tarinaa siitä mistä, miten ja miksi kukin oli päätynyt samaan hostellin keittiöön kanssani.

Voisin ehkä haluta asua tuolla. 

Hostellilla pelaamassa Wiitä ja juomassa olutta.

Maanantaina meillä oli ohjelmassa kaupunki kierros kävellen ja aloitimme sen karttojen kera satamasta. Oikeastaan minulla ei ole kummempaa sanottavaa kiertueestamme kuin että kaunista oli ja nautin auringosta. Ja siitä että ei tarvinnut tehdä mitään. Vain kävellä ja katsella ympärilleen. Sataman veneet olivat kalliita ja vesi oli kirkasta. Liikemiehiä kuljeskeli kiiltävien hotellien edustoilla. Pysähdyimme syömään grillikiskalle, kuten suomalaiset sanoisivat, join kokiksen ja söin eväsleivän. Hodareita olisi ollut tarjolla, mutta kieltäydyin. Kaupungin keskusta oli sekoitus vanhaa ja uutta. Punatiilisiä sekä lasiseinäisiä rakennuksia palmujen seassa. 

Tiistaina vuokrasimme pyörät 10 dollarin (n. 8 euroa) hintaan ja vietimme päivän pyöräillen. Kaartelimme keskustassa hetken, jonka jälkeen otimme lautan Coronado saarelle. Lauttamatka näytti meille toisen puolen satamasta, jonka olimme nähneet edellisenä päivänä. Itse saari oli upea. Vanhat miehet kalastelivat laitureilla ja pyörätie kulki aivan veden tuntumassa. Söimme frozen yoghurtia (johon jäin koukkuun) kauppakadulla ja makoilimme puistossa. Palatessamme hostellille tarkoituksenamme oli lähteä illalliselle Little Italyyn, mutta hostelli tarjosi meille papuburritoja ilmaiseksi ja olimme jokseenkin väsyneitä, joten hengailimme loppuillan sisällä. 

Venice Beach

Keskiviikkona ohjelmassa oli päiväretki Los Angelesiin. Kävelimme Hollywoodin keskeisimmän kadun (eli sen missä ne tähdet ovat), näimme Melrosen kaupungin osan, kiertelimme Venice Beachilla ja päätimme reissun Santa Monicaan. Kokonaisuudessaan en oikeastaan pitänyt Los Angelesista juurikaan. Se ei ollut sitä mitä kuvittelin, joten vika oli kai minussa. Kadut olivat likaisia ja nuhjuisia. Rakennukset pieniä ja vanhoja. Kaikkialla myytiin samanlaista krääsää, kuten I <3 L.A t-paitoja. I don't love L.A. Venice Beach oli täynnä kontrastia tosin. Siellä hengaili todella paljon kodittomiam mutta harmittomia huumeiden käyttäjiä, joista osa keräsi rahaa pukeutumalla typerästi ja tekemällä temppuja. Toisaalta siellä kierteli rikkaita turisteja ja amerikkalaisia. Santa Monica oli selväti rikkaampaa aluetta, siellä oli kalliita kauppoja ja moderneja ravintoloita. Olin suhteellisen helpottunut kun pääsimme takaisin San Diegoon jossa asiat olivat selkeämpiä ja kauempana ääripäitä. 

Torstain vietimme Ocean Beachillä San Diegossa. Kävimme pienessä huvipuistossa, jossa pääsin myös puisen vuoristoradan kyytiin! Se oli hurjempi kuin Lintsin vastaava, tosin jarrumies puuttui. Illallinen oli taas talon tarjoama linssi-curry muhennos riisillä. Valmistauduimme lähtemään San Diegon yöhön juomalla muutaman lasin viiniä. Kuskimme ajoi meidät Pacific Beachille, jossa serkkupoika neuvoi meille hyvän klubin. Pilkku tulee täällä aina kello 2 yöllä joten pääsimme ajoissa nukkumaan.

Lauantai tuli liian nopeasti ja meidän piti lähteä ajamaan aikaisin jotta olisimme El Pasossa ihmisten aikaan. Vietimme taas kokonaisen päivän autossa ja matka tuntui pidemmältä kuin menomatkalla. Juttelimme viikon muistettavimmista hetkistä ja ihmistä. Seuraavat nousivat esille: Suomalaista ystäväämme Jenniä yritti iskeä Jafarin (Aladdinista) näköinen mies, monella meistä oli naarmuja käsissä koska hyppäsimme piikkipuskaan, koditon mies yritti veloitaa 10 dollari kuvasta hänen kanssaan, viiletimme pyörillä peräkkäin palmujen kehystämää tietä, söimme ainakin 5 kupillista frozen yoghurtia per nenä, vastailimme kunkin vuorollaan esittämiin älyttömiin kysymyksiin automatkalla, makoilimme rannalla vaikka oli liian kylmä uida. 

Kuvapläjäys

Koska en ole ollut blogikirjoittamistuulella pieneen hetkeen, johtuen kirjallisten töiden määrästä, laitan teille kuvapläjäyksen siitä mitä on tapahtunut. Osa kuvista on pöllitty kavereiden facebook albumeista, koska en ole kovinkaan monessa kuvassa omassa kamerassani. Enjoy!

Meksikolainen ravintola, en tosin syönyt täällä itse.

White Sands, Krista ja minä

Pienellä patikkaretkellä. Noihin luoliin ei saisi mennä, koska kallio on sortuvaa sorttia

Vapaa-päivä vaihtareiden kanssa, Thomas ja minä

Lähdössä jonnekkin? Sara ja Krista

Skittle shots!

Huomaa viinit ruokakaupassa.

Oli lämmin ja mukava päivä.

Yliopiston ruohikolla.

Reissuporukka White Sandsilla.

Ostoskärryjä on jokapuolella. Minä kävelemässä vastaan.

Kuinka pitkälle Benny pystyy hyppäämään?

Hyvää maaliskuuta Suomeen!

Reissuja reissun perään

Heippa vaan Suomi. Täällä sitä vielä porhalletaan täysillä. Tai melkein täysillä. Hieman kipuilua on ollut havaittavissa mutta nyt taas parempi fiilis. Luulen että paikallinen ilmanvaihtojärjestelmä, eli tuuletin, aiheutti minulle kurkkukipua ja ehkä myös vesijohtovesi. Joka muuten maistuu ihan hirveältä. Skippasin muutaman tunnin sen takia että olo oli niin huono, mutta en voi tehdä sitä enää. Täällä pidetään tiukasti huolta siitä että jokaiselle tunnille osallistutaan eli aivan eri meininki kuin suomalaisessa yliopistossa. Jos olet poissa enemmän kuin kaksi kertaa, sinun arvosanasi laskee. 

Kohteena White Sands

Olemme keskustelleet vaihtareitten kanssa paljon siitä miten Yhdysvaltojen koulutusjärjestelmä eroaa esim. eurooppalaisesta. Kahdella sanalla: eroaa paljon. Täällähän yliopisto koostuu gollegesta ja "jatkokoulutuksesta". Koska koulutus on maksullista, niin porukka tekee yhden lukuvuoden kerrallaan ja yleensä lopettaa opiskelut kandidaattivaiheeseen eli saa bachelor degreen. Tuon saavuttaminen on iso juttu jota juhlitaan. Kun paikalliset sanovat: "When are you going to graduate?" He tarkoittavat että milloin saat kandin paperit ulos. Suomessa kaikki pyrkivät maisterin papereihin suoraan pääsykokeista asti ja kandia ei juurikaan noteerata, eikä siihen lopeteta opintoja. 

Hyppykuva yritys hyvä

Teoreettiset kurssit joita minä käyn täällä eivät olisi Suomessa mitenkään yliopistotasoa. Pikemminkin lukiotasoa. Suurin ero on varmaan siinä mitä opiskelijan odotetaan itse hankkivan ja tekevän. Suomessa (Jyväskylässä) periaate on että hae tieto ja tieteelliset artikkelit itse, kun täällä opettaja (kaikkia opettajia kutsutaan professoreiksi riippumatta siitä mikä heidän tutkintonsa on) antaa tekstit ja johdattelee eteenpäin. Me kyllä luemme paljon ja esseitä on mukavasti, mutta kummatkaan eivät ole kovin vaikeita. Esimerkkejä omasta elämästäni:

Gender, Health and Medicine -kurssilla saimme tehtäväksi mainosanalyysin, jossa erittelemme esitettyjä sukupuolirooleja. Kolme sivua, riviväli 2. Hmm.. Tuli hieman vaikeuksia pysyä annetuissa rajoissa.. Sain esseestä 99/100 joten voi kai sanoa että Success! Espanjan kokeesta sain 98/100. Tarkoitus ei ole julistaa omaa ylivoimaista nerouttani, tehtävät ovat vain helpompia  täällä. Ja kai paikalliset opiskelijat ovat tottuneet tasoon, koska he saavat 70/100 jne.

Pakollinen 'kävele erämaahan' -kuva

Pinkit varpaat!

Minulla on presentaatio ensi maanantaina. Kurssin alussa luulin että tämä tulisi olemaan se haastavin juttu, opettaja kun maalaili kaikkea tieteellisestä tiedonhausta ja lähteistä sekä 30 minuutista. Todellisuudessa se menee näin: Professori antoi meille yhden tutkimuksen, joka meidän tulee esitellä muulle luokalle. Ryhmänumeroni on 15, joten olen nähnyt muiden esityksiä jo. Usealla on maksimissaan kolme diaa. Mutta aion kuitenkin ylittää sen korkeimman aidan ja olen jo soitellut paikallisille yhdistyksille kysellen infoa alueen astman yleisyydestä ja hoidosta (aiheemme on lapsuusiän astma ja ympäristön saasteet) ja etsinyt hyviä artikkeleita. Siitä enemmän sitten ensi viikolla.

Valentine's day Parties

Tänään missasin koripallotunnin koska otin väärän kampusbussin. Ei voi mitään. En halunnut mennä tunnille myöhässä koska opettaja ei todellakaan tykkää siitä. Hän yleensä huutaa: "I don't want to see you!!" Vaikkakin tässä on puolet huumoria, mielummin skippaan tunnin. No, minun ei tarvitse saada A:ta tästä. Toisaalta olen ollut poissa vasta kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla herätyskelloni feidasi. Ehkä saan espanjanläksyjä tehtyä.

Kaikenlaista muutakin on tullut tehtyä tässä välissä. Olen käynyt White Sandsillä, mistä kuvat kertovat enemmän. Saimme videotykin pitkäksi lainaksi kansainväliseltä toimistolta ja olemme pitäneet leffailtoja useampaan otteeseen. Kävin kiipeilykurssin jonka jälkeen voin mennä kiipeilemään RecCenterille milloin vain. Pitää ottaa kamera mukaan seuraavalle reissulle niin näette että paikallinen yliopiston kuntokeskus on aika toista luokkaa kuin faciliteetit Suomessa. Olen käynyt muutamassa koripallopelissä. Olemme laittaneet ruokaa yhdessä. Olen myös yrittänyt saada hieman rusketusta pintaan, jotta en palaisi pahasti sitten kun aurinko alkaa porottaa täydeltä taivaalta. Nyt jo on sellaiset 22 astetta lämmintä, ja mittari näyttää koko ajan suurempia lukuja. Hieman reissusuunnittelua on myös ilmassa, Spring Break ja Usan kierros lukukauden jälkeen alkavat olla toteuttamista vailla valmiita!

Kuulemisiin Suomi!

Kriisinpoikanen

Helmikuu on kohta ohi ja minä olen ollut täällä jo reilun kuukauden. Apua. Kriisini: miten minä ikinä pystyn ottamaan kaiken irti tästä ajasta? Haluaisin matkustella ja seikkailla ja tehdä asioita joita voin sitten vanhempana muistella. Haluan myös läpäistä kurssini hyvin arvosanoin. Haluan oppia espanjaa. Haluan tutustua uusiin ihmisiin. Haluan kaikkea aivan liikaa!

TIedän että olen etuoikeutettu ollessani maapallon toisella puolella keräämässä kokemuksia. Monet amerikkalaiset (tai meksikolaiset) eivät ole edes miettineet matkustelua ja heillä ei ole välttämättä passiakaan. Lukukausimaksut ovat myös niin kalliita että heillä ei ole varaa lähteä minnekkään. Ihmiset täällä eivät puhu rahasta ja taloudellisesta tilanteestaan samalla tavalla kuin suomalaiset opiskelijat vaihtavat lompakonsa kuulumisia. Meillähän on ihan normaalia marista riittämättömästä opintotuesta ja köyhyydestä. Amerikkalaisilla opiskelijoilla on lähes kaikilla lainaa ja työ. Kun kerroin heille että Suomessa opiskelu on ilmaista ja meille vieläpä maksetaan, he eivät uskoneet minua. Vakuuttelujen jälkeen he halusivat muuttaa Suomeen. Kerrottuani että siellä on nyt sellaiset -30 celsiusta pakkasta, he peruivat sanansa. 

Mutta, siihen "kriisiin". Vaihto-opiskelu on niin iso mahdollisuus nähdä jotain aivan muuta ja saada perspektiiviä elämään, että jos siellä joku vielä miettii sen kannattavuutta niin epäilykset pois! Lähde maailmalle! Tuon kaltaisten sanojen rohkaisemana minäkin lähdin, mutta nyt ne samat sanat vainoavat minua. Tämä on ainutkertainen mahdollisuus, mutta mitä jos en osaa ottaa siitä kaikkea irti? On niin paljon kaikkea mitä haluaisin tehdä täällä, Yhdysvallat on niin valtava. Ehkä tämä on jonkinlaista suuruudenahdistusta. 

Kaikki on isompaa, näyttävämpää ja viihdyttävämpää kuin Suomessa. Noihin sanoihin voisin kai kiteyttää jenkkimeiningin tämänhetkisen kokemukseni valossa. Suomalaisena lisäisin myös että kaikki on hieman ulkokultaista. Suuruus ei palvele ketään, isoista burgereista saat vain ison mahan ja citymaasturit kuluttavat kamalasti bensaa. Näyttävyyteen turtuu ja mikään ei enää herätä samalla tavalla. Katujen mainospylväät eivät erotu kun metrin päässä on toinen. Viihdyttävyydestä esimerkkinä voisi toimia koripallopelit sekä ihan vain yliopiston kurssit. Omilla sekä kavereideni kursseilla katsotaan elokuvia ja youtube -videoita. Siis yliopistossa. Kämppikseni opiskelee sairaanhoitajaksi ja heidän piti analysoida sarjoja kuten CSI ja Bones. 

Voisi kai sanoa että vaihtoni vuoristoratamainen kulku on nyt saavuttanut ensimmäisen notkahduksensa. En kaipaa Suomeen, koska tiedän että palaan sinne pian, mutta monet asiat ovat alkaneet ärsyttää. Esimerkiksi kuvaamani vapaudenkriisi ja se että en pääse treenaamaan lacrossea joukkueeni kanssa. Englantikin ärsyttää välillä, onneksi voin puhua suomea skypessä ja suomalaisen vaihtarin kanssa. 

Nyt pois alakulon sikölätistä ja nokka kohti viikonloppua! Minulla oli juuri äsken espanjan koe, mikä tarkoittaa sitä että saan vaihtaa vapaalle! Lähdemme retkelle Uuteen Meksikoon nyt lauantaina. Kohteena on White Sands! Kuva puhukoon puolestaan.