Hummani hei!

Joskus pitää matkustaa kauas tajutakseen mitä kaikkea täällä maapallolla voikaan oikein puuhastella. Vaikka olisi asunut koko elämänsä samassa kaupungissa, ei välttämättä tunne sitä tai ole käyttänyt sen mahdollisuuksia hyväkseen. Tämä valkeni minulle kun olimme ratsastamassa viime viikonloppuna. Meidän kuskimme, asuntolamme vastaava, kertoi että ei ole koskaan edes tiennyt ratsutallin olemassaolosta. Saati ratsastanut. En minäkään tee mitään erikoista kun olen kotona Jyväskylässä, mutta kun pääsen matkoille niin suunnittelen kaikenlaista aktiviteettia ja otan selvää paikkakunnasta. 

Jep, siinä oli päivän pohdintaosuus ja sitten asiaan. Olimme ratsastamassa Tres Milagros nimisellä tallilla viime sunnuntaina. Paikka oli mukava, joskin täynnä kakkaa eri eläimistä. Siellä oli koiria, kanoja, hevosia, aaseja, vuohia, lampaita sekä ihmisiä. Olen ratsastanut viimeksi joskus pienenä tyttönä, joten ehkä hieman jännitti mennä hevosen selkään. 

Chicken McNuggets?

Horse whisperer?

Hevonen jolla ratsastin oli nimeltään Firewater, mutta se oli kaikkea muuta kuin tulta. Suhteellisen laiska ja ahne. Pysähtyi syömään kaikkea ja lompsutti eteenpäin joukon viimeisenä. Mutta se totteli aina kun nykäisin oikeasta tai vasemmasta ja annoin kantapäätä. Teimme tunnin mittaisen kierroksen hiekkaisissa maisemissa. Nautin ratsastamisesta, auringosta ja juttelin mukavia. Hepat on niin ihanii! Siksi alan käymään tällä tallilla ratsastustunneilla. Varasin ensimmäisen aloittelijoiden tunnin jo ensi lauantaiksi. Kämppikselläni Kristalla on kaksi hevosta ja hän ratsastaa sekä kilpailee, joten hän tulee kanssani tunneille. Tosin hieman vaativammille köysitunneille, joilla lassotaan härkiä.  Että sellaista täällä tällä viikolla. Erilaista ensi kerralla. 

Leaving behind?

Did it taste yammy?

Ps. Tanssiopettajallani on nyt totuudenmukainen kuva suomalaisista. Viime tunnilla hän huusi kesken punnerrusten: "Katsokaa Saraa, hän on Suomesta. Ihmiset siellä ovat pieniä, mutta vahvoja!"

Jotain on meneillään

Short time no see (or sea, here we don't have that either)

Pieni blogihiljaisuus olikin paikallaan jotta pysyn kaikessa uudessa kärryillä. Siksi. Nyt saatte kuitenkin kuulla sekailessa järjestyksessä jotain mitä on tapahtunut viimeisen viikon aikana!  Palstatila ei riitä kaikelle, joten voitte vain arvailla mitä jätän kertomatta. Jotta tämä postaus ei poukkoilisi sinne tänne niin tehdään vaikka ihan perus numerointiharjoitus.

1. Kurssit ovat alkaneet pyörimään ja tähän mennessä on ollut ihan mukavaa. Opetus ei eroa laadultaan kovinkaan paljoa suomalaisesta yliopistosta, mutta ryhmäkoot ovat täällä pienempiä. Massaluentoja on, mutta ne ovat harvemmassa. Tunneilla keskustellaan paljon ja opiskelijoilta odotetaan kysymyksiä ja kommentointia. Kaikki eivät sitä kuitenkaan tee, aivan kuin suomessakin, ihmiset ovat erilaisia. Hieman harmittaa että en uskalla avata suutani tunnilla koska tiedän että en osaa välttämättä ilmaista itseäni haluamallani tavalla englanniksi. Ärsyttää. Mutta pienryhmäkeskusteluissa olen päässyt puhumaan. 

Koripallokurssi on mahtava. "Valmentaja" on entinen korispelaaja ja hän kutsuu minua nimellä finnland. Finnland come here, Good finnland! Pelaamme isolla stadionilla ja joka tunti teemme myös kuntopuolta. Viimeksi juoksimme stadionia ympäri takaperin ja etuperin. Tanssitunnit ovat myös ihan hauskoja, vaikkakin tanssi on lähinnä käsien nostelua ja askelviereen -kuvioita. Pieni kiinalainen nainen (opettajamme) huutelee pakaraliikkeiden lomassa: "If you dont get to the second date, it might be because you didn't work those glutes!" 

Skittles shots. Do it yourselves!

2. Bileet ovat täällä kahdenlaisia. Joko istumme iltaa yhdessä vaihtareiden kanssa rauhallisissa merkeissä tai sitten löydämme tiemme kotibileisiin tai baariin. Molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja, joskin niitä täytyy terveyden nimissä vuorotella. Yksistä kotibileistä meidät häädettiin poliisien voimin, mutta saimme kyydin toisiin kemuihin. Baarikeikat ovat päättyneet joidenkin osalta (ei minun) muutamaan kadonneeseen esineeseen ja ulosheittämiseen. Viime reissun jälkeen otimme taksin Kristan ja minun asunnolle ja valmistin kolmelle vieraallemme pekonibagelit. Olivat kuulemma hyviä. 

Pekonia, mozzarellaa, salaattia ja paakeli.

Rauhallisemmissa merkeissä teemme yleensä ruokaa yhdessä. Laulamme karaokea. Pelaamme jalkapalloa. Käymme leffassa. Kiertelemme ostarilla. Suunnittelemme tulevia reissuja ja spring breakkia. Mitä nyt mieleen juolahtaa. Btw taidan suunnata Kanadaan tulevalla lomalla ystävää moikkaamaan :)

Harvinainen lajike, blondit huonetoverit.

3. Havaintoja eroista Suomen ja Usan (tai itseasiassa El Pason) välillä: 

• vaaleat naiset ovat täällä harvassa "look a blonde girl, you have a nice hair"
• kaikilla on auto, iso sellainen
• kaikki on ISOMPAA! Maitotölkit, pyllyt, annoskoko...
• rattijuoppojen kuvat julkaistaan lehdessä, silti kaikki ajavat ja ottavat
• perusväestöllä on aika huono kunto, autoilla voi olla jotain tekemistä tämän kanssa
• perusväestö syö oikeasti aika huonosti, ranskalaisia/sipsejä/limua/sokerimehuja jne.
• ihmiset ovat todella auttavaisia ja ystävällisiä sekä juttelevat mielellään
• monet eivät tiedä missä Suomi on, toisaalta monet ovat jopa käyneet Suomessa!
• lähes kaikki on halvempaa kuin Suomessa, kuten vaatteet, alkoholi, ruoka

Franklin Mountains, korihissillä ylös ihastelemaan. 

Saksalainen Benny, minä ja suomalainen Jenni matkalla alas.

Ensimmäinen burgeri! Vegepihvillä.

So long for now! Laitan lisää heti kun kerkiän jotain kirjoitella.

Ps. Laittakaa kommenttia siitä mistä haluaisitte minun erityisesti kertovan, niin toiveenne voi toteutua :)

Gooooooo MINERSSS!!!

Olen menossa tänään koripallomatsiin. Olin katsomassa peliä myös viime lauantaina. Ne ovat jotain ihan muuta kuin Suomessa. Yliopiston peleja tulevat katsomaan kaikki ja paikalla on soittoryhmä sekä cheerleaderit. Kaikki huutelevat kannustuksia ja yrittävät häiritä vastustajan korintekoa huutamalla ja heilumalla. 

Koripallostadion, ei vielä täynnä..

Kaikki pukeutuvat oranssiin, joka on UTEPin tunnusväri. UTEP voitti tämän matsin lisäajalla, tunnelma stadionilla oli aika mahtava :) Btw, oma koriskurssini on samalla kentällä.. Jee!

Annan kuvien ja videoiden puhua puolestaan:

Miner käsimerkki. Yrittää esittää hakkua. 

Bring it on!

Kouluhommista ja kursseista

Orientaatio on siis takanapäin, mutta koko lukukausi vasta alkamassa. Tunnit alkavat 17.1 tiistaina ja kestävät toukokuun neljänteen asti. Saimme hieman opastusta miten täällä toimitaan luokkahuoneessa, mutta silti jännittää. Ja ehkä myös pelottaa, koska tiedän että englantini ei ole täydellistä ja kun vastaan tai kommentoin niin se tilanne saattaa jähmettää vielä lisää. Mutta toisaalta, en minäkään itse ajattele Suomessa että vaihtareiden tulisi olla hiljaa nurkassa tai että he ovat noloja jos avaavat suunsa. Eniten kuitenkin harmittaa se että en välttämättä pysty ilmaisemaan itseäni kuten haluaisin. No, tästä lisää sitten kun muutama tunti alla. Nyt hieman juttua kursseistani. Kuvanauhana kulkee kuvia orientaatiosta.

Perinteinen amerikkalainen lounas orientaatiossa, nam.

Minulla on yhteensä kuusi kurssia ja aiheet vaihtelevat laidasta laitaan. Jo ennen vaihtoa päätin että aion kyllä opiskella tunnollisesti, mutta en halua opiskelun olevan ainoa harrastukseni. Saan näistä kuudesta kurssista 12 credittiä. Täällä yksi opintopiste ei ole aivan sama asia kuin suomessa, vaan sen eteen täytyy tehdä paljon enemmän töitä. Kurssit alkavat tiettynä päivänä, kestävät koko lukukauden ja ovat aina samoina päivinä ja kellonaikoina. Eli lukujärjestykseni on samanlainen koko kevään. Ja se näyttää tältä:

Ma: 8.30-9.20      Dance

       15.00-16.20  Gender, Health and Medicine

       16.30-19.20  Environmental Health

Ti:   7.30-8.50      Basketball

       10.30-12.50  Spanish

       12-15             Outdoor Adventure

Ke: 8.30-9.20       Dance

       15.00-16.20  Gender, Health and Medicine

To: 7.30-8.50       Basketball

       10.30-12.50  Spanish

Pe: 8.30-9.20      Dance

Eli siinä sitä sitten pakerretaan. Olen ottanut kolme liikuntakurssia, ihan tositarkoituksella. Koripallo on aloittelijoiden kurssi, jossa lähdetään ihan perusjutuista ja opetellaan pelin juoni. Eli lukukauden jälkeen osaan pelata korista! Jee, koska olen ollut aina ihan paska siinä. Tanssi on kolme kertaa viikossa. Sen pitäisi olla kaikille sopivaa zumbatyyppistä meininkiä. Eli ns. kuntotanssia. Kolmas liikuntakurssi on aivan mahtava! Oudoor aventure -kurssilla tehdään aina jotain siistiä, kuten mennään kalliokiipeilemään, laskettelemaan ja vaikka mitä. Tämä maksaa hieman extraa, mutta paljon vähemmän kuin että tekisin nämä samat asiat itse. Olen niin innoissani tästä!

Peanutbutter and jelly sandwich.

Sitten vakaviin kursseihin. Gender, Health and Medicine on naistutkimuksen kurssi, joka käsittelee terveyttä sukupuolen näkökulmasta. Meillä on täällä käytössä virtuaalinen oppimistila (kuten moodle tai optima Suomessa) ja olen tutkinut jo tämän kurssin sisältöä tarkemmin. Tulee olemaan aika työläs kurssi. Mutta mielenkiintoinen! Jokaiselle tunnille tulee valmistautua lukemalla opettajan antamaan materiaalia (esim. youtube video Paris Hiltonista, olen tosissani) ja kirjoittamalla 100 sanan kommentti niistä netissä olevalle keskustelualustalle. Jonkun toisen kommenttia tulee myös kommentoida. Tunnilla on käytäntö että opettaja valitsee jonkun opiskelijan alustamaan keskustelu. Pistokokeita (quiz) tulee olemaan joka viikko ja joka viikko pitää myös kirjoittaa essee jostain keskustelun alla olleesta aiheesta. Lukukauden lopuksi on kokeet (finals). Läsnäolo kaikilla tunneilla on pakollista. 

Environmental health -kurssista tiedän paljon vähemmän, koska se ei ole vielä netissä. Saattaa olla että se ei sinne tulekaan. Koska kurssilla on vain yksi viikkotunti, oletan että se tulee sisältämään aika paljon kirjallista työtä. Luultavasti myös ryhmätöitä, jotka ovat täällä SE juttu. Lähes joka kurssilla tehdään ryhmätyö tai -projekti. Kurssi käsittelee ihmisen ympäristön, kuten asuinpaikan tai ystäväpiirin, vaikutusta terveyteen. Tämä on varmasti hyödyllinen kurssi juuri minulle, koska kandini ja luultavasti graduni liikkuu tällä alueella!

Pinjata jonka sisällä oli karkkia!

Sitten otin vielä espanjaa. Toivon että sitä oppisi edes sen verran että voisin yrittää kommunikoida täällä jonkun kanssa. El Pasossa kuulee espanjaa ihan yhtä paljon kuin englantiakin, joten juttukavereista ei ainakaan ole puutetta!

Eli edellämainitulla aikataululla mennään sitten neljä kuukautta. Laitan fiiliksiä kursseista sitten kun olen ehtinyt niitä keräämään, mutta tämänhetkinen fiilis on hieman kipuinen. Oltiin vaihtariporukalla eilen korismatsissa ja sen jälkeen juhlimassa ja täytyy sanoa että El Pasossa on aika  hyvä meno! Matsi oli aivan mahtava, siitäkin lisää myöhemmin. Kuulemiin!

Orientation = sopeutuminen

So far so good! Ainakaan vielä ei huvita lähteä täältä pois. Orientaatiota on takana kaksi päivää ja kaikki opiskeluun tarvittavat apulaiset, kuten kampuskierros, opiskelijakortit, maksut, yliopiston tietojärjestelmät jne. ovat nyt jotakuinkin hanskassa. Täällä tuntuu kaikki toimivat todella hyvin ja suhteellisen yksinkertaisesti, itse olen saanut jutun juonesta kiinni. Sitten vain odotellaan kurssien alkamista! Tai ei oikeastaan vain odotella. Olemme vaihtareitten kanssa järjestäneet jo kaikenlaista mukavaa tekemistä. Tänään (perjantaina) osa meistä aikoo katsastamaan El Pason karaokebaareja, mutta minä jätin väliin. Vaikka tuntuu hieman siltä että pitäisi tunkea joka menoon mukaan niin nyt uupumus otti erävoiton. Luulen että se koostuu tuhannesta muistettavasta asiasta, aikaerosta ja innokkaasta sosiaalisuudesta 16 uuden vaihtarin kanssa. Parempi levätä tänään ja olla huomenna pirteä kun me suuntaamme porukalla outlet -ostoskeskukseen shoppailemaan. 

Ensimmäisen orientaatiopäivän päätteeksi lähdimme yhdessä syömään yhteen kampuksen lähellä olevista pikaruokamestoista. Kampuksella itsessään on monia ruokapaikkoja, ne ovat tosin pääosin aika kökköä ruokaa, mutta ihan lähellä kulkee Mesa Street jolla on reilu kourallinen lisää. Löytyy esim. Burger King, Carl Jr. , McDonald's, Whataburger, Taco Bell, Pizza Hut, Starbucks, Subway sekä monet muut tutut. Sitten on paljon myös pienenpiä ketjuja ja jopa yksityisiä ruokapaikkoja sekä baareja. Sushi Place ja Salad Creations saavat ainakin minut asiakkaakseen tässä jokin päivä. Päädyimme meksikolaiseen mestaan nimeltä El Taco Tote. 

Monet puhuvat täällä että on mukavaa kun on niin paljon meksikolaista ruokaa tarjolla, mutta olen kyllä eri mieltä heidän kanssaan. Kahdesta syystä. Ensinnäkin nämä meksikolaiset ruokapaikat ovat pikaruokaa, mikä ei mielestäni vastaa meksikolaista ruokakulttuuria. Toiseksi, syömäni katkaraputaco oli aivan liian tulista. Se kyllä johtui siitä että laitoin vahingossa sen väliin extra hot spicy chili saucea ja imeskelin sitten salaattipöydästä kurkkuviipaleita koska suuni  ja huuleni olivat tulessa. 

Voi taco minkä teit!

Olemme ehtineet orientaation aikana tutustua myös yliopiston kampukseen. Pakko myöntää että aika vaikuttava kokonaisuus! En saanut kahlittua sitä kameralle joten teidän on vain pakko uskoa minua. Täällä on esimerkiksi monta tietokoneluokkaa, jotka ovat täynnä macceja! Kampus pyörii vahvasti opiskelijoiden avustuksella eli monessa paikassa on student worker, mikä on mielestäni aivan loistavaa. Näin opiskelijat pääsevät oikeasti vaikuttamaan yliopiston toimintaan rakentamalla sitä itse! Ja saavat palkkaa tietysti. Opiskelijoita voi tavata ravintoloista, infotiskeiltä, atk -avusta, lähes mistä vain!

Old Main

Kampuksen rakennukset ovat tiibetiläiseen tyyliin rakennettuja, mikä johtuu yliopiston takana olevasta buddhalaisesta ajattelumallista. Jossain kulmassa saattaa olla alttari ja toisessa buddhalaisten munkkien kuva. Tuntuu hieman oudolta. Texasissa Meksikon rajalla oleva buddhalainen yliopisto? No, ei täällä mitään ideologiaa kannateta, paitsi tunnollista opiskelua. Opiskelijat joutuvat maksamaan kursseista valtavia summia, joten he todellakin tekevät kaiken niin hyvin kuin voivat. Niin tekisin minäkin jos joutuisin maksamaan uusinnasta 300 euroa. 

El Paso on kaivoskaupunki ja tämä teema näkyykin yliopistolla vahvasti. Opiskelijoita kutsutaan nimellä miners ja maskotti Paydirt Pete on kaivostyöläinen. UTEPin logossa on hakku, kuten lähes kaikessa tavarassa täällä. Jopa siviiliautoissa on hakkua esittäviä tarroja.   Kaikki yliopiston kanssa tekemisissä olevat käyttävät yliopiston vaatteita, huppareita ja lippiksiä näkee koko ajan. Urheilu on täällä TOSI ISO juttu. Sitä katsovat kaikki ja siitä puhuvat kaikki. Futiskenttä oli ihan kuin elokuvista. Se on yliopiston oma kenttä. Aika valtava. Olen menossa huomenna miesten koripallomatsiin, joten sitten nähdään mikä on tämä kuuluisa miner spirit...

Asunto 205

Aikaero ja matkustus vie veronsa ja fiilis on todella väsynyt nyt. Kirjoittelen siis blogia sen sijaan että lähtisin ulos kiertelemään. Ehdimme kuitenkin käydä jo tsekkaamassa lähimmän ruokakaupan, jonka nimi on Albert's. Voisin kierrellä noissa kaupoissa koko päivän, niissä on niin paljon outoja tuotteita. Ensinnäkin voisi sanoa että kaikki on pakattu valmiiksi ja moneen kertaan, esim salaatteja löytyy valmiiksi pilkottuna ja pussitettuna tuhottomasti. Maito on neljän litran muovitankeissa ja ylipäätänsä kaikki on pakattu muoviin. Kirjoittelen lisää ruuasta joskus toiste, varmasti myös moneen kertaan. Lempiaiheeni ;)

Nyt hieman kuvia ja tunnelmia asunnosta, jota emännöivät kaksi vaihtarityttöä. 

Asunto on suhteellisen uusi ja siisti, joskin kokolattiamatto on inhottava ja siinä on tahroja. Ne ovat olutläikkiä hajusta päätellen. Ensimmäisellä kauppareissulla hankimme seinään kytkettävät ilmaraikastimet ja nyt olohuoneessa tuoksuu omena ja kaneli ja makuuhuoneessa puhtaat lakanat. Asunto on siis kaksio, sisältäen olohuone/keittiön ja makuuhuoneen. Alla on keittiö ja ruokapöytä sekä maxi-kokoinen jääkaappi. Myös liesi on todella valtava. Ostimme ranskalaisen kahvipannun aamukahvejamme varten niin ei tarvitse ostella take awaytä koko ajan. Kahviloissa ei muuten ole posliinikuppeja, vaan paikanpäälläkin tarjoiltu kahvi on pahvimukissa.

Yllä olevassa kuvassa on olohuoneen nurkasta napattu otos jossa näkyy ulko-ovi. Asuntomme on katutasossa sisäpihalle päin, joten jätti-ikkunoiden kaihtimien avaaminen esittelisi ulkopuolisille koko kämpän. Kirjahyllyllä on kannettavani, jonka sain latautumaan vasta ostettuani uuden adapterin. Selän takanani olisi makuuhuone ja kylppäri, joissa ei ole oikeastaan juuri nähtävää. Kaksi sänkyä ja pytty. Komeroita on tosin yhteensä viisi. Alla olevassa kuvassa niistä näkyy kaksi. 

Siinä minä poseeraan vasten sohvaa iloisena. Vihreää teetä vihreästä kupista siemaillen. Kyllä maistuu! Sain muuten juuri matkatavarat eli vaatteet vaihtuvat seuraavissa kuvissa sitten toisiin. Ei tarvitse olla koko reissua samoissa kledjuissa. 

Ps. Viinipullo maksaa täällä 3 dollaria!! (2.35 euroa)

Helsinki-Paris-Dallas-El Paso

Nyt sitä oltaisiin sitten perillä, mutta matka oli suoraan sanottuna ihan hirveä. Matkustin reilusti päälle kaksikymmentä tuntia ja tuohon aikaan mahtui aika paljon kaikelaista kommellusta. Seuraavaksi seuraa hieman matkaraporttia. 

Lähdimme ajamaan Lahdesta Helsinki-Vantaalle noin puoli viisi ja sää oli ihan jotain muuta kuin morsian. Tai valkoinen se kyllä oli, mutta tuisku teki matkan hieman hankalammaksi. Kentällä kaikki sujui hyvin, mutta tuo samainen lumi viivästytti lähtöä reilun tunnin ja ounastelin jo myöhästymistä seuraavalta lennolta. 

Pääsin Pariisiin 35 minuuttia ennen jatkoyhteyteni lähtöä, joten juoksin lähtöportille. Se ei ollut mikään maailman helpoin tehtävä Pariisin kentällä, missä opasteet ovat vähintääkin sekavat ja välimatkat pitkät. Mutta ehdin! Kysyin henkilökunnalta, että matkatavarat ovat varmasti myös ehtineet ja siellä nyökyteltiin varman oloisesti. Epäilin tätä kuitenkin jo tässä vaiheessa. American airlinesin kone oli jumbojetti eli täyteen pakattu metalliaski, jossa oli tuskastuttavan kuuma. Vieressäni istui ranskalainen poika, joka hikoili paljon. Jouduimme odottamaan lähtöä noin puolitoista tuntia ja aloin olla kypsä odotteluun. Tämä oli kuitenkin vasta odottelun alkusoittoa!

12 tunnin lento ei kulunut nopeasti. En saanut unta ja oli kokoajan jotenkin hermostunut olo. Ruokaa ja juomaa tarjoiltiin koko ajan, pääasiassa keksejä ja limsaa. Pääruuat olivat juustopastaa ja herkkusienipitsaa, lempiruokiani. Viimein pääsimme Dallasiin, jossa meitä odottivat tarkastukset eli tunnin jonotus passintarkastukseen, matkatavaroiden haku (minun olivat jääneet Pariisiin), matkatavaroiden tarkistusjono (minunkin piti jonottaa vaikka ei ollut matkatavaroita) ja turvatarkastusjono. Mukava suomalainen mies avitti minua hieman työntämällä minut viimeisen jonon kärkeen. Tämän jälkeen minulla oli kuusi minuuttia aikaa ehtiä lähtöportille. En tiennyt missä se oli, joten kysyin mieheltä jonka rinnassa luki Mr. Know it all. Hän tiesi ja juoksin skytrainiin. Myöhästyin lennolta. Seuraava lähti onneksi puolentoista tunnin päästä. 

Odotellessani lentoa El Pasoon söin frozen yoghurtin marjoilla ja tutustuin ranskalaiseen tyttöön joka asui El Pasossa sekä US Army tyttöön ja hänen poikaystäväänsä. Meillä oli hauskat keskustelut Yhdysvaltojen osavaltioiden eroista. Kun viimein pääsin El Pasoon menin tekemään matkatavaroistani häviämisilmoitusta ja sieltä sanottiin että ne tuotaisiin minulle kunhan antaisin puhelinnumeroni. No, puhelimeni ei toiminut. Saimme sovituksi että soitan huomenna kentälle ja anna asuntolani numeron. 

Kun oli lähdössä, se ranskalainen tyttö otti minut kiinni ja tarjosi kyytiä asuntolalleni. Se sopi todella loistavasti, säästin 30 dollaria. Apu osoittautui vieläkin tärkeämmäksi kun pääsimme asuntolalle. Kello oli n. yhdeksän illalla ja toimiston ovessa oli lappu: soita tähän numeroon xxx... Ranskalainen tyttö soitti ja vastaaja olikin hänen ystävänsä joka oli päivystäjänä. Sain itselleni huoneen ja kiittelin apua. Päivystäjä-tyttö Ana lainasi minulle peittoa ja tyynyä, koska oma makuupussini oli Pariisissa. Viimein nukkumaan! 

Kämppikseni oli saapunut aikaisemmin samana päivänä ja ehdimme jutella paremmin aamulla. Hän on kanadasta ja hauskinta on että hänen äitinsä on suomalainen! Teimme pienen ekskursion El Pasoon ja sen ruokakauppoihin, hankin peitot ja tyynyt. Kruisailimme bussilla kauemmas Wallmarttiin (Seinä-Martti!) ja ostimme aika paljon tavaraa puoliksi: paistinpannun, ruokailuvälineitä jne. Opiskelemme molemmat terveysalaa, mikä on myös siistiä (cool, you know). 

El Paso on aika ruma kaupunki, paljon kiviä, asfalttia, soraa ja hiekkaa. Ruskeita taloja, ei vihreää. Alla oleva kuva sanoo aika paljon. Mutta ihanaa olla perillä! Vaikka tämä raportti oli kunnon valitusvirsi, niin olen oikeasti tosi innoissani. Huomenna menemme seikkailemaan lisää ja torstainan alkaa orientaatio opintoihin. Kuulemiin Suomi!

Huomenna on lähtö!

Rinkka pakattu
Eväät ostettu
Reppu pakattu
Paperit tarkistettu
Osoitteet messissä

Mitäs muuta vielä? No varmaan se koneeseen astuminen voisi olla seuraava liike. Ja sehän tapahtuu huomenna maanantaina aamuvarhaisella. Jännitystä ei ole havaittavissa vieläkään. Missä se luuraa? Siellä lentokoneessa?

Mukanani on tänään pakattu 65 litran rinkka täynnä vaatteita ja kenkiä. Lisäksi käsimatkatavarat eli reppu jossa on paperit ja tietokone. Yritin päästä mahdollisimman vähällä mutta esimerkiksi kengät vievät aika paljon tilaa rinkasta. En ottanut mitään lakanoita tai pyyhkeitä, aion ostaa ne sieltä. Ensimmäisen yön voin varmasti nukkua makuupussissani. Arvelen että kämppikseni ei ole vielä  maanantaina asunnossa, koska room check-in päivät ovat 9th-18th eli minä olen vain ajoissa ja aika innokas. Nimestä päätellen kämppikseni on jenkki tai kanadalainen. Voin myös erehtyä. Joskin niin tapahtuu aika harvoin. Orientaatio alkaa 12th joten ehdin tutustua kaupunkiin ennen aikojaan!

Saan seuraavan kerran internetyhteyden luultavasti El Pasossa, jossa majoitun heti asuntooni. Siellä pitäisi olla langaton verkko, mutta saa nähdä pääsenkö siihen heti käsiksi. Lentokoneessa välillä Pariisi-Dallas on maksullinen verkko, siis todella maksullinen. Taidan olla pihi. American Airlines rahastaa myös kaikessa muussa. Yritin varata istumapaikkaa koneeseen, mutta ikkunapaikat ja kaikki käytäväpaikat maksavat extraa noin 40 dollaria. Eli ihan sama missä sitä sitten istuu. Hyvällä tuurilla wc:n vieressä tietenkin. Myös paikat joissa on laskettavat käsinojat maksavat myös extraa. Päättelin että ne ovat läskeille ylipainoisille matkustajille koska kaikissa niissä oli myös naapuripenkki maksullinen ja varaamatta. Koitan tehdä tästä havaintoja koneessa, kerron sitten.

En ole saanut vielä postia tulevasta kolmen päivän orientaatiostani, mutta luotan siihen että paikan päällä asiat selviävät. Voinhan mennä sinne kansainväliseen toimistoon sitten ihan vaan kysymään. Kyllä asiat järjestyvät, aivan varmasti! Luottamus yhdysvaltojen ystävällismielisyyteen on korkealla, kysyvä ei tieltä eksy tai jos eksyy niin ainakin löytää takaisin. Ei ehkä sinne mistä lähti, mutta jonnekkin jossa on jotain mistä pääsee johonkin. Ja ehkä näkee ja kokee jotain mitä ei suoralla tiellä ei olisi ollut mahdollista.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyvät Saran postaukset täältä Suomesta! Kaikille tasapuolisesti kylmää ja lumista talvea sekä loskaista kevättä! Nähdään ensi kesänä.