Arkea Yhdysvalloissa

Otsikko lupaa kurkkauksen arkeeni. En kuitenkaan ole varma sopiiko termi arki tähän kuvioon, koska jotenkin tieto siitä että olen täällä vain muutamia kuukausia saa aikaan sen että tämä tuntuu enemmänkin lomalta. Jaan kuitenkin kuulumiset ja kerron hieman mitä olen puuhaillut. Kuvasarjana kulkee the leffailta ja laskettelureissu. 

Ensinnäkin haluan sanoa, että suomalaisuuteni puskee läpi koko ajan enemmän. En oikeastaan kokenut minkäänlaista kulttuurishokkia, mutta pikkuhiljaa jotkin asiat alkavat ärsyttää. Kuten tekopyhä kuulumisten vaihto. Kun joku edes etäisesti tuttu kävelee vastaan sinun oletetaan pysyähtyvän ja sanovan taikasanat: "Hey, nice to see you! How are you doing?" Vastaus ei tietenkään ole se miltä sillä hetkellä tuntuu, vaan pakollinen: "I'm doing good, and you?" Kuulostaa varmaan typerältä että valitan tälläisestä ystävällismielisestä muodollisuudesta, mutta kun tämä toistuu 20 kertaa päivässä niin alkaa jo kyrsiä. Pari kertaa olen yrittänyt kertoa siviystyneesti oikeat kuulumiset, mutta siihen on vastattu vaivautuneella katseella. 

Toinen asia joka nyppii on pikaruokapaikoissa vierailun tiheys. Aivan kuten ne olisivat normaalia ruokaa. Olen päässyt keskustelemaan ruuasta muutamaan otteeseen paikallisten kanssa. Yleensä he kysyvät ensin että minkälaista ruokaa Suomessa on. Vastaan että hyvää tietenkin ja että siellä ei syödä yhtä paljon ulkona kuin täällä. Seuraa ihmettelyä ja kysymys että missä ja mitä minä sitten syön? Vastaan että syön kotona ja omatekemää. Seuraava juonenkäänne onkin jännittävä: mitä minä tykkään meksikolaisesta ruuasta? (He tarkoittavat meksikolaisia pikaruokapaikkoja.) Vastaan että en tykkää, liian tulista. Ihmettelyä. Kasvisruokavalio saa ihmettelyä. Ja muutamien mielestä kana ei ole lihaa.

Kysymys johon olen saanut vastata noin miljoona kertaa, ja viimeksi eilen illalla kun eräs poika heitti Kristan ja minut kotiin, kuuluu näin: "So, how do you like El Paso?" Olen jo patentoinut vastauksen tähänkin. Minulla on ollut hauskaa tähän mennessä, on ihanaa että on lämmin, kaipaan puita ja järviä. Eilen lipsautin että onhan tämä ihan kaunis kaupunki sitten kun tulee pimeää. Onneksi poika oli samaa mieltä.

Valitukset hyllylle ja kuulumisiin. 

El Pason yliopisto on ihan huippu paikka siinä suhteessa että se toimii loistavasti! Puheluihin vastataan, hommat hoidetaan ja opiskelijoille tarjotaan kaikenlaista tekemistä, kuten videotykin vuokraamista ja laskettelureissuja. 

Ennen leffaa katsottiin muutama YouTube -video.

Yhtenä iltana päätimme pitää leffailtamat meidän kämpillä ja kävimme vuokraamassa projektorin kirjastosta. Ilmaiseksi! Leffa heijastettiin seinään ja popcornit paistettiin naapurin mikrossa. Halpaa huvia. 

Keittiö ja projektori ja läppäri.

Eilen olimme kämppikseni Kristan kanssa laskettelemassa Uudessa Meksikossa, Ruidosa nimessä kaupungissa. Keskuksen nimi on Ski Apache. Reissu ei kuitenkaan alkanut kovin lupaavasti. Koska meillä ei ole autoa niin joudumme kulkemaan taksilla tai julkisilla. Lähtöpaikka oli noin neljän kilometrin päässä ja koska siellä tuli olla kello 05.30 niin päätimme jakaa taksin. Edellisillalla soittamamme kyyti ei kuitenkaan koskaa saapunut, kuten eivät myöskään kaksi muuta taksia jotka hälytimme. Kun kello oli 05.50 meille soitettiin ja kerrottuamme tilanteen meidät haettiin kotiovelta. Hieman noloa, mutta pääsimme matkaan!

Yhyy missä on taksi?

Sara ja sukset. Ei vielä palovammoja.

Minibussissa juttelin muiden reissulaisten, pääosin meksikolaisia, kanssa ja kerrottuani olevani Suomesta he automaattisesti olettivat minun olevan huippulaskettelia. Olen lasketellut kerran aikaisemmin. Yritin korjata oletusta, mutta turhaan. Onneksi reissun hintaan (40 euroa, ei paha!) kuului alkeistunti. Aika nopeasti huomasin että jossain takaraivossani oli kuitenkin uinuvaa lihasmuistia ja ohjaaja ihmetteli miksi olin tällä kurssilla.  Ehkä se että olen sinut lumen kanssa ja käsitellyt suksia aiemmin auttoi omaksumaan lajin niin nopeasti. 

Nenä punoittaa jo hieman.

 Kristalla oli lauta ja minulla sukset ja pääsimme viilettämään kunnon mäkiä. Laskettelun välttely Suomessa ollessani osoittautui suureksi virheeksi. Olen myyty. Fiilis on aivan mahtava kun pääse kovaa alas mäkeä ja pitää samaan aikaan keskittyä käännöksiin! Kun tulen takaisin Suomeen, niin laskettelusukset ovat ensimmäisenä ostoslistallani. Ehkä en vihaa talvea niin paljon jos minulla on jotain tekemistä tuolloin.

Ski Apachessa oli noin 20 rinnettä ja ne oli luokiteltu kolmeen vaikeusasteeseen. Laskimme pääosin vihreitä ja sinisiä mäkiä, mustat jätin suosiolla väliin. Matkalla takaisin huomasin että olen todella väsynyt ja sen lisäksi myös palanut. Käyttämäni huivi oli jättänyt kivat rajat otsaani ja ohimoille, en malta odottaa kunnes ne muuttuvat puna-valkoisesta ruskea-valkoiseksi. Nyt sunnuntaina olen vain tehnyt kotitehtäviä. Ei tulisi mieleenikään työntää punaista naamaani ovesta ulos. Toivottavasti olen huomenna jo edustuskelpoinen..

Tuolihissimaisemia.

Ensi viikolla ohjelmassa on übersöpön Valentine's dayn aiheuttamien reaktioiden tarkkailu, muutaman esseen palautus, espanjankoe, perjantaina Valentine's dayn sinkkupippalot, White Sands -reissu, jalkapallo- ja koripallopeli sekä suullinen esitys yhdellä kurssillani. Eli arkea Yhdysvalloissa. Kuulemiin!