Hiking in Guadalupe and the dog.

Taas on aikaa vierähtänyt viime postauksesta, mutta se ei tietenkään tarkoita että olen mitään ei ole tapahtunut. Itseasiassa minulla on liika mitä haluaisin jakaa teidän kanssanne ja ehkä noin tuhat kuvaa, jotka (minun mielestäni) teidän tulisi nähdä. Aloitetaan nyt kuitenkin jostain eli minun Outdoor Adventure kurssini viikonloppuretkestä Guadalupe National Parkiin. Sitä ennen kuulette kuitenkin tarinan siitä miten lannalta haiseva koira eksyi Kristan ja minun huostaamme. 

Eräänä kauniina ja lämpimänä iltana minä en lähtenyt mukaan tanssimaan autiomaahan nuotion ympärille, koska olin todella väsynyt. Jäin kotiin ja luin kokeesee ja nukuin. Heräsin kuitenkin kello viisi yöllä siihen että joku puhui koirakieltä. Tiedättehän, sillä tavalla hieman lässyttäen, kuten vauvoillekkin puhutaan. Krista oli tuonut koiran talouteemme. Aluksi olin hämmentynyt, sitten olin hieman vihainen ja lopuksi rakastuin tähän eläimeen. Se oli jätetty autiomaahan, keskelle tietä, asetettuna huovalle. Entinen omistaja halusi ilmiselvästi eroon koirastaan, koska huopa oli heti pienen nyppylän jälkeen jota käytettiin hyppyrinä ajellessa jeepeillä. Koira oli niin peloissaan että se ei tietenkään jättänyt huopaa, joka oli ainoa tuttu juttu autiomaassa. He ehtivät kuitenkin väistää ajoissa. Seuraavana päivänä soitimme eläin suojeluun ja he tulivat hakemaan ystävämme pois. Koira oli todella kiltti ja totteli kaikkea mitä sanoimme. En tiedä miten tarina päättyy, mutta piikki on kuitenkin parempi kuin yliajetuksi tuleminen. Nyyh. 

Sitten patikkaretkeen eli iloisempii aiheisiin! Olen siis suorittanut täällä Outdoor Adventure kurssia, joka on ehkä siistein ikinä. Siihen kuuluu kaksi yötä kestävä retki ja puolet luokastamme lähti Guadalupen kansallispuistoon. Oli aika mahtava reissu. Saavuimme telttapaikallemme perjantaina noin kello kuusi illalla ja kokosimme teltat, avasimme oluet ja istuimme yhdessä iltaa suunnitellen seuraavan päivän patikointia. Tavoitteenamme oli kiivetä Texasis korkeimmalla huipulle. 

Lauantai aamuna keittelin meille kaurapuuroa, jonka söimme banaanin ja kaakaojauheen maustamana. Täytimme vesipullomme, teimme eväämme ja pakkasimme reppumme. Odotettavissa oli yhdeksän tunnin reissu, joten mukaan piti ottaa 3,5 litraa vettä per henkilö. Reppu siis painoi jonkin verran. Mutta mahtavat näköalat korvasivat hikisen (+30 c) patikoinnin. Kuvat kertovat enemmän kuin itse voin kuvailla!

Huippu saavutettiin! Kaikki ryhmästämme eivät päässeet huipulle asti, koska heillä ei ollut tarpeeksi vettä. Muutenkin huonosti varustautuneena reissu ei varmasti ollut kaikkein miellyttävin heille. Yhdellä oli muun muassa käsilaukku ja ei eväitä. Jaoimme kuitenkin vetemme ja ruokamme ja lainasin lippiksen sekä kannoin käsilaukun kiinnitettynä reppuuni. 

Minä ja Ko huipulla! 

Ryhmämme huipulla, oikealla keskellä opettajamme Dawn. 

Lounas pusikossa.

Palattuamme mailin alemmas pysähdyimme lounaalle varjoiseen paikkaan. Meillä oli leipää ja tonnikala-tomaattikastiketta sekä pähkinöitä. Saattoi olla että uupumus lisäsi aterian maukkautta muutaman asteen, koska saatoin ehkä sanoa että tämä on parasta mitä olen koskaan syönyt. Tai sitten jenkkiläinen tapa liioitella on vain tarttunut...

Palattuamme alas leiriin potkaisimme vaelluskengät jalastamme ja kirjoitimme reissupäiväkirjaa hetken. Kävimme myös "suihkussa" eli puhdistimme pintamme vauvapyyhkeillä. Valmistimme Kon kanssa nuudeli-illallisen: kasviskeittoa ja nuudeleita sekä vihanneksia. Taas maistui. Uni tuli yllättäen aika nopeasti, ehkä noin kahdessa sekunnissa.

Illallinen leirissä.

Hike number 2

 Sunnuntaina söimme aamiaista ja purimme leirin. Teimme pienen neljän tunnin vaelluksen lähimaastossa ja kävimme visitors centerissä. Mitä reissusta jäi käteen? Ei mitään fyysistä materiaa, mutta mahtavia muistoja ja palaneet olkapäät kylläkin.

Lopuksi, Sara jumppaa huipulla.